Yksi ikuinen optimisti...
...plus yksi ongelmiaan pakeneva rahamies...
... on parina enemmän kuin osiensa summa.
Jess Thomasilla on kaksi työtä ja kaksi lasta, eikä ikinä tarpeeksi rahaa. Kun elämä kaataa kumoon niin Jess nousee heti pystyyn. Mutta aina edes Jess ei selviä kaikesta yksin.
Ed Nicholls oli IT- alan menestyjä, mutta teki typerän virheen ja se maksoi hänelle kaiken. Nyt Ed yrittää todistella itselleen, ettei sittenkään ole täysi ääliö.
Ediesta ei ole kenenkään ritariksi, eikä Jess totisesti halua tulla pelastetuksi. Sattuma kuitenkin ajaa Edin ja Jessin yhteiselle automatkalle. Matkan edetessä käy selväksi, ettei rakkaus aina noudata tuttuja kaavoja.
***
***
Tämä kirja pongahti välittömästi suosikki kirjakseni. Rakastin jokaisen sivun kääntämistä. Parillisia ja parittomia oli mielestäni varsin erilainen lukukokemus kuin Kerro minulle jotain hyvää, muttei missään mielessä huonossa mielessä. Jojo Moyes osaa todella taitavasti kirjoittaa eri aiheisia kirjoja ja silti koskettaa lukijan sydäntä.
Jess tekee kovasti työtä, että saa pidettyä perheensä leivän kannassa kiinni. Se vain valitettavasti syö aikaa kotona lasten kanssa olemiselta. Jokaisella perheenjäsenellä on omat murheensa. Naapurin pojat kiusaavat Nickyä ja Tanzieta kiinnostaa vain matikka, mutta perheellä ei ole varaa laittaa tätä kalliiseen yksityiskouluun, jossa Tanzie pääsisi kehittämään laskupäätään.
Perheenisä on lähtenyt muualle lepäämään masennuksen takia eikä ole aikeissakaan palata takaisin. Eikä todellakaan valmis osallistumaan elatusmaksuihin.
Ed on tyrinyt kaiken kertomalla vahingossa sisäpiirintietoa naiselle, josta haluaa päästä eroon. Pienen lipsautuksen takia häntä syytetään sisäpiirinkaupasta.
Huomatessaan Jessin pinteessä autonsa kanssa Edille paljastuu tilaisuus tehdä jotain hyvää. Niin alkaa pitkä matka Etelä-Englannista kohti Skotlantia Tanzien matematiikkakilpailuihin.
Matkan varrella tapahtuu niin hyviä kuin huonojakin asioita.
"Totuutta?"
"Sitä, etteivät meidän kaltaisemme ihmiset pääse koskaan elämässä eteenpäin. Me emme koskaan pääse ylöspäin. Meikäläiset vain rämpivät pohjalla kuin rotat kellarissa. Emme voi muuta kuin yrittää jotenkin pitää jalkamme kuivina."
"Ei se noin ole."
"Mistä sinä sen muka tiedät?" Jessin äänessä ei ollut vihaa, vain hämmennystä. "Kuinka sinä muka voisit ymmärtää? Sinua syytetään vakavasta talousrikoksesta. Tarkkaan ottaen myös syyllistyit siihen. "
"Onko sinulla... montakin siivouspaikkaa?
Jess rypisti otsaansa hiukan. "On."
"Onko paljonkin vakituisia asiakkaita?"
"Sehän on lomakylä."
"Tahdoitko... Onko se alun perinkin toiveammattisi?"
"Ai, että haaveilinko jo pienenä siivoojan urasta?" Jess kohotti kulmiaan kuin tarkistaakseen, oliko Ed tosissaan. "No en. Tahdoin ammattisukeltajaksi. Mutta sitten sain Tanzien enkä löytänyt mistään kelluvia lastenvaunuja."